Maatalouden veroilmoitus täytyy palauttaa aina – myös silloin kun toimintaa ei ole ollut. Veroilmoituslomakkeelle on merkitty sen viimeinen palautuspäivä. Veroilmoituksen vuodelta 2020 voi tehdä Omaverossa 15.1.2021 alkaen.

Maataloudenharjoittajien veroilmoitus (lomake 2) tulee antaa viimeistään 1.4.2021. Veroilmoituslomaketta 2 käyttävät maatalousyrittäjät ja maataloutta harjoittavat kuolinpesät. Se Maatalouden harjoittajat palauttavat samaan aikaan sekä metsätalouden veroilmoituksen että täydennykset esitäytettyyn veroilmoitukseen.

Maatalousyhtymät antavat veroilmoituksen 2Y viimeistään 1.3.2021. Jos verokautesi on kalenterivuosi, ilmoitat ja maksat arvonlisäveron viimeistään 1.3.2021. Energiatuotteen valmisteveron palautusta on haettava viimeistään 1.3.2021. Hakemuslomaketta ei enää lähetetä maatalouden veroilmoituslomakkeen mukana. Tämän hakemuksen jättöajalle ei voi saada pidennystä.

Tarkista kiinteistötiedot ja tee korjaukset viimeistään 4.5.2021. Saat kiinteistöveropäätöksen maaliskuussa 2021. Veron maksaa se, joka omistaa kiinteistön 1.1.2021. Suurimmalla osalla kiinteistön omistajista kiinteistöveron eräpäivät ovat 6.8.2021 ja 6.10.2021. Jos keväällä lähetettyyn kiinteistöverotuspäätökseen tulee muutoksia, eräpäivät siirtyvät.

Veroilmoituksen täytyy olla perillä Verohallinnossa viimeistään määräpäivänä. Veroilmoituksen myöhästymisestä seuraa myöhästymismaksu. Jos veroilmoitusta ei anneta lainkaan tai se annetaan puutteellisena, seurauksena voi olla veronkorotus.

Jos korjaat aiemmin antamaasi veroilmoitusta, tee uusi korvaava veroilmoitus. Anna kaikki aiemmin antamasi tiedot uudelleen, pelkkä virheellisen tiedon korjaaminen tai uuden tiedon lisääminen ei riitä.

Voit hakea lisäaikaa veroilmoituksesi palauttamiseen, jos sinulla on siihen erityisiä syitä, esimerkiksi sairastuminen. Toimita hakemus Verohallintoon ennen veroilmoituksesi viimeistä palautuspäivää.

Lisäaikaa voit hakea Omaverossa tai paperilomakkeella. Jos Verohallinto hyväksyy hakemuksesi, saat uuden palautuspäivän ilmoituksellesi.

Veroilmoituksen voi tehdä Omavero-palvelussa. OmaVerossa voit antaa kaikki veroilmoitukset sekä ilmoittaa korjaukset kiinteistötietoihin. Myös energiatuotteen valmisteveron palautusta voi hakea OmaVerossa.

Maatalouden veroilmoituksen voit antaa myös, tiedostona Ilmoitin.fi:ssä, taloushallinnon ohjelmiston kautta, jos siitä on yhteys eli rajapinta Verohallintoon ja paperilomakkeella.

Jos ilmoitat tiedot paperilomakkeella, palauta liitelomakkeet veroilmoituksen mukana. Palautusosoite on lomakkeen etusivulla. Jos annat veroilmoituksen ja sen liitteet paperilomakkeilla, merkitse veroilmoituksen ja sen liitteiden kaikille sivuille nimi ja henkilö- tai Y-tunnus. Älä niittaa lomakkeita yhteen. Veroilmoitus on aina päivättävä ja allekirjoitettava. Veroilmoituksen allekirjoittaa joko maataloudenharjoittaja itse tai hänen valtuuttamansa henkilö.

Veroilmoituksen mukana ei lähetetä enää painettua täyttöopasta tai palautuskuorta. Veroilmoituksen täyttöohjeet ovat vero.fi:ssä:  

Ohje: 2 Maatalouden veroilmoitus: yksityiskohtainen täyttöohje verovuosi 2020

Ohje: 2Y Maatalouden veroilmoitus – maatalousyhtymän yksityiskohtainen täyttöohje 2020

Ilmoita tulot ja menot ilman niihin sisältyvää arvonlisäveroa. Jos et ole arvonlisäverovelvollinen, merkitse menot kuitenkin arvonlisäverollisina. Tulo kirjataan sille päivälle, jona se on nostettu tai merkitty tilille.

Maatalouden tuloa ovat kaikki maatalouteen liittyvästä toiminnasta rahana tai rahanarvoisena etuutena saadut tulot. Myös energiatuotteiden valmisteveron palautus ja arvonlisäveron alarajahuojennus ovat maatalouden veronalaista tuloa.

Tuloverolaskelma perustuu Verohallinnon määrittelemään muistiinpanokaavaan. Maatalouden muistiinpanoissa on oltava vastaava laskelma.

Tuloverolaskelman Verotus-sarakkeessa ilmoitetaan maataloustoiminnan veronalaiset tuotot ja verotuksessa vähennyskelpoiset kulut.

Muistiinpanot-sarakkeessa ilmoitetaan ne tulo- ja menoerät, joissa muistiinpanoihin kirjattu määrä saattaa erota veronalaisesta tai verotuksessa huomioon otettavasta määrästä. Jos veroilmoituksessa on tulo- tai menoerän kohdalla sekä Muistiinpano- että Verotus-sarake, molemmat sarakkeet täytetään, vaikka luvut olisivat yhtä suuret.

Veroilmoituksen täyttämisen tueksi kannattaa lisäksi tutustua Verohallinnon internetsivuilta luettavissa olevaan verotuksen yhtenäistämisohjeiden maa- ja metsätalousverotusosioon.

Maatalouden liitännäiselinkeinoja ovat esimerkiksi maatilamatkailu, kotileipomotoiminta, maa- tai metsätalouskoneurakointi, omien tuotteiden jatkojalostus, puutarhatalous eli taimien ja kukkien kasvatus ja myynti, kalastus, kalanviljely sekä ravi- ja ratsuhevosten pitäminen ja hevosten kasvatus. Jokin edellä mainituista voi myös olla maatilan päätuotantosuunta.

Maatalouden veroilmoituksessa ilmoitetaan lisäksi metsätalouden sivutulot, kuten sahaustoiminnasta saadut tulot, maatalouden tuloina. Maatalouden tuloa ovat myös metsätilalta saadut vuokratulot, tulot omalla metsätalouden kalustolla tehdystä satunnaisesta koneurakoinnista sekä jäkälän ja kuntan myyntitulot, vaikka varsinaista maataloutta ei olisi harjoitettu.

Maatalouden varallisuuteen kuuluvista arvopapereista saadut osingot ja korot sekä arvopapereiden luovutusvoitot ovat maatalouden tuloa. Luovutusvoiton laskennassa voidaan käyttää hankintameno-olettamaa.

Jos osakeomistus ei enää ole edellytys tuotantosuunnan mukaisen viljelysopimuksen tai muun sopimuksen tekemiselle, osakkeet voidaan verovelvollisen vaatimuksesta siirtää maatalouden varallisuudesta henkilökohtaiseen varallisuuteen (KHO 14.9.2001/2183). Maatalouden muistiinpanoihin sisältyvät osingot ja ylijäämät sekä näiden veronalaiset osuudet ilmoitetaan sivulla 1 kohdissa 14–17.

Osinkojen ja ylijäämien veronalainen osuus määräytyy sen mukaan, onko osingon tai ylijäämän maksaja julkisesti noteerattu yhtiö vai muu kuin julkisesti noteerattu yhtiö.

Yhtiö tai osuuskunta on julkisesti noteerattu esimerkiksi silloin, kun sen arvopapereilla tai osuuksilla käydään kauppaa arvopaperipörssissä.

Julkisesti noteeratuilta yhtiöiltä saaduista osingoista 85 % on veronalaista maatalouden tuloa ja 15 % verovapaata tuloa. Muilta kuin julkisesti noteeratuilta yhtiöiltä saaduista osingoista 75 % on veronalaista maatalouden tuloa ja 25 % verovapaata tuloa.

Julkisesti noteeratun osuuskunnan jakamasta ylijäämästä 85 % on veronalaista maatalouden tuloa ja 15 % verovapaata tuloa. Suomessa ei tällä hetkellä ole julkisesti noteerattuja osuuskuntia. Muun kuin julkisesti noteeratun osuuskunnan ylijäämiä verotetaan lievemmin 5 000 euron yhteismäärään saakka. Rajan alle jäävistä ylijäämistä 25 % on veronalaista maatalouden tuloa ja 75 % verovapaata tuloa. Silloin kuin ylijäämiä on yli 5 000 euroa, ylimenevästä määrästä on veronalaista maatalouden tuloa 75 % ja verovapaata tuloa 25 %.

Tämä ylijäämiä koskeva lievennys on henkilökohtainen, ja sen saa verovuonna vain kerran. Jos maataloutta harjoittaa yhdessä puolison kanssa, voi kuitenkin käyttää maatalouden verotuksessa myös puolison jäljellä olevan lievennyksen.

Liitännäiselinkeino voi olla myös erikseen verotettavaa elinkeinotoimintaa, taikka toimintaa varten on voitu perustaa erillinen yritys. Erillisen elinkeinotoiminnan tulolähteen on katsottu olevan kysymyksessä muun muassa silloin, kun toimintaan on sijoitettu huomattavasti pääomaa, siinä käytetään vierasta työvoimaa tai kun liikevaihto muodostuu pääasiallisesti tilan ulkopuolisten tuotteiden tai vähittäiskaupan myynneistä.

Valtiolta saadut tuet mukaan lukien pellon metsityksen perusteella maksetut tulonmenetyskorvaukset, ilmoitetaan sivulla 1 verolomakkeen 2 kohdassa 8. Maataloustuotteiden ostajien välityksellä saamasi tuet, muut kuin valtion maksamat tuet sekä korvaukset, jotka luetaan suoraan tuloksi, ilmoitetaan kuitenkin kohdassa 9 (Muut arvonlisäverottomat tuet ja korvaukset). Maatalouden investointeihin saamasi tuet ilmoitetaan osassa 5 (Maatalouden poistot A–C).

Maataloutta harjoittavan verovelvollisen on muistiinpanoissa erikseen selvitettävä muun muassa:

1) Maataloudessa vähennyskelvottomat meno-osuudet maatilalla olevien rakennusten, rakennelmien tai niiden osien käytöstä yksityistaloudessa, metsätaloudessa tai muussa elinkeinotoiminnassa sekä laskentaperusteet, joiden mukaan menot on eroteltu maatalouden kuluista.

2) Maataloudessa vähennyskelvottomat meno-osuudet maataloutta varten palkattujen työntekijöiden sekä maatalouteen kuuluvien koneiden sekä koneiden, kaluston ja laitteiden hankintamenot ja menojäännökset sekä erikseen salaojien, siltojen, patojen ja muiden sellaisten hyödykkeiden hankintamenot ja menojäännökset sekä näiden menojäännöksistä tehdyt poistot ja muun omaisuuden käytöstä yksityistaloudessa, metsätaloudessa tai muussa elinkeinotoiminnassa sekä laskentaperusteet, joiden mukaan menot on eroteltu maatalouden kuluista.

3) Verovelvollisen kulkuneuvot sekä laskentaperusteet, joiden mukaan kulkuneuvoista johtuneet menot on jaettu maatalouden kuluiksi ja maataloudessa vähennyskelvottomaksi menoksi.

KHO 20.7.2000/2052: Maataloudenharjoittaja oli maataloustarvikekauppaan liittyvien rahoitusjärjestelyiden vuoksi tehnyt rahoituslimiittisopimuksen. Kun rahoitusyhtiö oli maksanut maataloudessa tarvittavat hyödykkeet myyjäliikkeelle rahoituslimiitillä, maataloudenharjoittaja sai vähentää menot sinä verovuonna, jona liike sai maksun myymistään tuotteista rahoitusyhtiöltä ja jolloin maataloudenharjoittajan ja rahoitusyhtiön välille syntyi velkasuhde.

Tällaisella autolla ajetuista matkoista ei saa lisävähennystä verotuksessa. Mikäli autoa on käytetty yksityis- tai metsätalouden tai muihin ajoihin, on muun muassa nämä maataloudessa vähennyskelvottomat erät selvitettävä muistiinpanoissa.

Autoa pidetään yksityisvarallisuuteen kuuluvana, jos kokonaisajokilometrimäärästä yli puolet on muuta kuin maatalouteen liittyvää ajoa.

Selvitys yksityistalouteen kuuluvan auton käytöstä annetaan kohdassa 8 sivulla 3.

Lisävähennys lasketaan taulukon osoittamalla tavalla ja siirretään vähennys osan 2B (Tuloverolaskelma / Maatalouden menot) sivulle 2 kohtaan 11 (Muut vähennykset). Vuonna 2020 lisävähennyksen verovapaa enimmäismäärä ilman korotuksia on 0,43 e/km.

Jos et ole kirjannut ajomenoja muistiinpanoihin, lisävähennys on verovapaan enimmäismäärän suuruinen. Jos olet kirjannut kustannuksia muistiinpanoihin ja kirjaamasi kustannukset ovat suuremmat kuin verovapaa enimmäismäärä, et voi saada erillistä lisävähennystä. Vähennä menot siinä tapauksessa kirjausten suuruisina.

Lisävähennyksen voit yleensä saada vain, jos olet pitänyt ajopäiväkirjaa maatalouden harjoittamiseen liittyvistä ajoista. Merkitse ajopäiväkirjaan maatalouden ajon kohde, ajettu kilometrimäärä, matkan tarkoitus ja maatalouden ajokilometrien kokonaismäärä vuodessa.

Jos olet tehnyt vain yksittäisen matkan tai ajoja on vähän, voit antaa ajopäiväkirjan sijaan muun vastaavan selvityksen. Selvityksessä on oltava maatalouden ajoista samat tiedot kuin ajopäiväkirjassa.

Silloinkin merkitset maatalouskäytöstä aiheutuneiden menojen yhteissumman vähennykseksi osan 2B (Tuloverolaskelma / Maatalouden menot) sivulle 2 kohtaan 11 (Muut vähennykset), jos et ole vähentänyt näitä menoja muistiinpanoissa.

Jos et asu maatilalla, voit vähentää asunnon ja maatilan välisistä matkoista aiheutuneet kustannukset asunnon ja työpaikan välisinä matkakuluina. Ilmoita nämä matkakulut korjaamalla omaa esitäytettyä veroilmoitustasi joko OmaVerossa tai lomakkeella lomakkeella 1A (Matkakulut – Asunnon ja työpaikan väliset matkat).

Matkakulujen ja elantokustannusten lisävähennyksestä on kirjoitettu tarkemmin Verohallinnon ohjeessa Liikkeen- ja ammatinharjoittajien sekä maataloudenharjoittajien matkakustannusten vähentäminen.  

Lisävähennys lasketaan sivulla 3 taulukon 9 ohjaamalla tavalla ja siirrä se osan 2B (Tuloverolaskelma / Maatalouden menot) kohtaan 11 (Muut vähennykset). Muistiinpanoissa selvitetään lisävähennykseen oikeuttavien matkojen kohteet sekä kesto (alkamis- ja päättymisaika) ja se, miten matkat liittyvät maatalouden harjoittamiseen.

Ensimmäiseen sarakkeeseen merkitään matkapäivien lukumäärä. Kustannusten enimmäismäärä matkapäivää kohti on sama kuin verovapaan päivärahan enimmäismäärä.

Lisävähennystä ei voi saada, jos muistiinpanoihin kirjatut menot ovat suuremmat kuin verovapaan päivärahan perusteella laskettu määrä. Siinä tapauksessa menot vähennetään kirjausten suuruisina.

Lisävähennyksenä veroilmoituslomakkeella voidaan vähentää verovapaiden päivärahojen enimmäismäärän ja muistiinpanoihin kirjattujen matkoista aiheutuneiden lisääntyneiden elantokustannusten erotus.

Verovelvollisen kannalta yksinkertaisinta saattaa olla, jos muistiinpanojen menoihin ei ole kirjattu elantokustannusten lisäyksiä lainkaan, koska tällöin lisävähennyksenä saa vähentää verovapaita päivärahoja vastaavan määrän. Tilapäisen työmatkan on tullut ulottua yli 15 kilometrin päähän maatilasta tai asunnosta riippuen siitä, mistä matka on tehty, minkä lisäksi matkan edellytetään suuntautuneen maatalouden tavanomaisen toiminta-alueen ulkopuolelle. Tavanomaiseksi toiminta-alueeksi katsotaan esimerkiksi eri maatilat ja maatilan eri tilukset.

Lisävähennykseen oikeuttavia matkoja voivat olla esimerkiksi näyttely-, messu-, kurssi-, koulutus-, kokous-, konekorjaus- ja konehankintamatkat. Kotimaan päivärahan suuruus määräytyy työmatkan keston perusteella. Ulkomaille suuntautuneesta matkasta saa vähentää ulkomaan päivärahan mukaisen määrän. Vähennys ei kata matka- ja majoituskuluja.

Matkakulujen lisävähennys ja lisääntyneiden elantokustannusten vähennys eivät koske maatalousyhtymiä tai kuolinpesiä. Lisävähennystä ei myöskään saa osakkaan omistaman auton käytöstä. Niiden on mahdollista maksaa palkkaa ja säädetyin edellytyksin kustannuskorvauksia osakkailleen. Lisävähennysten tuntirajoista ja euromääristä katso artikkelin oheen liitetty taulukko.

Koulutusvähennystä voivat hakea sekä maatalousyrittäjät että maatalousyhtymät.
Koulutusvähennys lasketaan koulutukseen osallistuneiden työntekijöiden ja maatalouden keskimääräisen päiväpalkan perusteella. Vähennyksen saa kuitenkin enintään 3 koulutuspäivältä työntekijää kohden.

Maatalouden koulutusvähennystä haetaan lomakkeella 79A. Siirto lomakkeelle 2 sivulle 2 kohtaan 11.

Maatalouden työhuonevähennys ilmoitetaan lomakkeella 2, ei esitäytetyllä veroilmoituksella.

Maatalousyrittäjän ja -puolison MYEL-eläkevakuutusmaksujen vähentämisen osalta on syytä tapauskohtaisesti selvittää, millainen vähennyskirjaus tuottaa suurimman verohyödyn.

MYEL-vakuutusmaksujen vähentäminen 2-lomakkeella ei nimittäin aina ole verovelvollisen kannalta edullisin vaihtoehto, vaan ansiotuloista riippuen edullisinta saattaa olla vakuutusmaksujen vähentäminen maatalousyrittäjän omalla tai puolison esitäytetyllä veroilmoituksella taikka vaihtoehtoisesti metsätalouden 2C-veroilmoituslomakkeella.

Tietoliikenneyhteyden käytön kulut oikeuttavat vähennykseen siltä osin, kuin yhteyttä käytetään maatalouden tulonhankinnassa. Sama koskee puhelimen käyttömenoja. Jos tietoliikenneyhteyttä ja puhelinta käytetään pääasiallisesti maataloudessa ja yksityiskäyttö on vähäistä, käyttömenot voi vähentää kokonaan maatalouden menona.

Yksityistalouskäytön ja maatalouskäytön jakoperuste on merkittävä muistiinpanokirjaan. Mikäli osuuksien suhde on edellisestä vuodesta muuttunut, muutoksen peruste on hyvä esittää muistiinpanoissa verottajan mahdollisia kysely- ja tarkastustilanteita silmällä pitäen.

Kun maataloudenharjoittaja ottaa omaan käyttöönsä muita kuin tilalla tuotettuja maatalous- tai puutarhatuotteita, ne tuloutuvat maatalouden tuloksi alkuperäiseen hankintahintaan tai sitä alhaisempaan käypään hintaan. Esimerkiksi karjan lahjoittaminen tai myyminen lahjanluonteisella kaupalla tilanpidon jatkajalle tuloutuu lahjan osalta yksityiskäyttönä.

Sivulla 3 kohdassa 7 annetaan selvitys maatalouden kalustoon kuuluvista ajoneuvoista ja niiden käytöstä.

Ajoneuvo kuuluu maatalouden kalustoon, jos ajokilometreistä yli 50 % on maatalouteen liittyviä ajoja. Silloin maatalouden muistiinpanoihin merkitään kaikki ajoneuvoon liittyvät kulut, esimerkiksi polttoaineet, huollot ja ajoneuvon poisto. Ajoneuvon käytöstä pidetään ajopäiväkirjaa ja siihen merkitään kaikki ajot.

Ajopäiväkirjan perusteella lasketaan, mikä osuus kuluista on maatalouden menoja ja mikä yksityiskäytön tai metsätalouden kuluja. Maatalouden menojen osuuden saat, kun jaat ajoneuvon kulut ja poiston ajetuilla kokonaiskilometreillä ja kerrot tuloksen maatalouden ajojen kilometrimäärällä. Vastaavalla tavalla lasketaan yksityistalouden ja metsätalouden osuus.

Sivun 3 kohdan 7 taulukossa selvitetään maatalouden kalustoon kuuluvien ajoneuvojen käyttö. Kohtien 4 ja 5 yhteismäärä lisätään maatalouden tuloon osassa 1A (Tuloverolaskelma / Maatalouden tulot) kohdassa 12 (Tuloutus yksityiskäytöstä).

Samoin sivulle 1 kohtaan 12 lisätään sellaiset maatalouden muistiinpanoihin kirjatut menot, jotka eivät kohdistu maatalouteen. Tällaisia menoja ovat esimerkiksi seuraavien aineiden ja tarvikkeiden yksityiskäytöstä aiheutuneet menot: maatalouden koneet ja kalusto, sähkö, puhelin ja vesi. Näitä menoja ei voi vähentää maatalouden verotuksessa.

Koneen tai laitteen hankintameno ilmoitetaan poistona vain silloin, kun sen todennäköinen taloudellinen käyttöikä on yli kolme vuotta. Pienkaluston, esimerkiksi lapion tai porakoneen, hankintahinnan saa yleensä vähentää kertamenona käyttöiästä riippumatta. Useat verotoimistot soveltanevat pienkalustoon sen käyttöiästä riippumatta elinkeinotuloverolakiin perustuvaa pienhankinnan 850 euron hankintahinnan rajaa.

Poistoon perustuvan vähennyksen voi aloittaa koneen käyttöönottovuonna, vaikka laskua ei vielä olisi maksettu. Poiston tekeminen siis edellyttää, että kone on otettu verovuonna käyttöön. Koko hankintahinta voidaan lisätä poistopohjaan, vaikka kone olisi ostettu osamaksulla.

Käyttöomaisuuden vuokra- ja leasing-maksut saa vähentää kokonaisuudessaan maksuvuonna. Jos leasing-sopimus oikeuttaa tai velvoittaa vuokraajan lunastamaan koneen tai rakennuksen sopimuksen päätyttyä nimellishintaan, se tulkitaan verotuksessa usein peitellyksi osamaksusopimukseksi.

Poistoina vähennetään hankintahinnan lisäksi perusparannusmenot. Vuosikorjaus- ja huoltokulut saa vähentää maksuvuoden menona.

Jos tuotantorakennuksen rakentamiseen tai peruskorjaukseen on käytetty omasta metsästä otettua puutavaraa, verotuksessa sovelletaan ns. hiljaista kuittausta, jolloin puutavaran arvoa ei merkitä tuloksi metsätaloudessa, mutta toisaalta maatalouden tai elinkeinotoiminnan verotuksessa ei myöskään muodostu vähennyskelpoista menoa.

Koneiden, kaluston ja muun niihin verrattavan irtaimen käyttöomaisuuden korotetuista poistoista verovuosina 2020–2023 annettu laki tuli voimaan 1.1.2020.

Maataloutta harjoittava verovelvollinen voi tehdä korotettuja poistoja koskevan lain soveltamisalaan kuuluvan koneen tai laitteen hankintamenosta 25 prosentin sijaan enintään 50 prosentin poiston verovuosina 2020–2023.

Korotetun poiston tekeminen edellyttää, että korotetun poiston kohteena oleva kone tai laite täyttää kaikki seuraavat edellytykset:

• Kone tai laite on verovelvollisen itse harjoittaman maatalouden käytössä.
• Kone tai laite kuuluu maatalouden käyttöomaisuuteen (MVL 8 §).
• Kone tai laite on uusi eli sitä ei ole hankittu käytettynä.
• Kone tai laite on otettu käyttöön aikaisintaan 1.1.2020.

Varauksen tekeminen lykkää tulon osan verotuksen tulevaisuuteen.

Tasausvaraus lasketaan maatalouden puhtaasta tulosta verolomakkeen sivulle 2 kohtaan 10. Määrältään se on enintään 40 prosenttia maatalouden puhtaasta tulosta täysin sadoin euroin laskettuna, kuitenkin vähintään 800 euroa ja enintään 13 500 euroa. Verovuodelta tehdyn tasausvarauksen määrää voidaan muuttaa ennen verotuksen päättymistä.

Tasausvaraus on käytettävä investointeihin tai tuloutettava viimeistään kolmantena verovuotena sen tekemisestä. Maatalouskoneisiin ja -kalustoon se tulee käyttää sinä vuonna, jona hyödyke on hankittu, vaikkei konetta vielä olisi otettu käyttöön.

Rakennusten, rakennelmien, salaojien, siltojen, patojen ja muiden vastaavanlaisten hyödykkeiden hankintamenoihin tasausvaraus on käytettävä sinä verovuonna, jona hyödykkeen rakennustyö on aloitettu tai se on valmistunut. Tasausvarausta ei voida purkaa lisäalueeksi ostetun tilan tuotantorakennuksiin.

Jos varauksen käyttää investoinnin hankintamenon kattamiseen, varaus tuloutuu poistoprosentin tahdissa, eli mitä alhaisempi poistoprosentti, sitä hitaampi tuloutus. Uuden varauksen tekemistä ei estä aikaisemmin tehdyn varauksen tuloutus tai käyttäminen samana vuonna.

Investointiin purettu tasausvaraus pienentää 2-lomakkeen sivun 3 kohdan 5 Maatalouden poistot -menojäännöstä, josta lasketaan verovuoden poistot. Purkamattomat tasausvaraukset ja mahdollinen tuhoutuneen rakennuksen jälleenhankintavaraus ilmoitetaan verolomakkeen sivun 4 kohdassa 14.

Verohallinto tekee yrittäjävähennyksen puolestasi.

Maataloudenharjoittajan pääomatulo-osuutta laskettaessa maatalouden vuoden 2019 nettovarallisuuteen lisätään 30 prosenttia vuonna 2020 maksetuista palkoista.

Lopullinen pääomatulo-osuus on 20 prosenttia palkkalisäyksen jälkeisestä nettovarallisuudesta, ellei maataloudenharjoittaja ole esittänyt vaatimusta laskea pääomatulo-osuus 10 prosentin mukaan. Verovuodesta 2010 alkaen jaettava yritystulo voidaan katsoa myös kokonaan ansiotuloksi, jos verovelvollinen tai puolisot niin vaativat.

Mikäli vaatimuksia ei esitetä, Verohallinto laskee pääomatulo-osuuden automaattisesti 20 prosentin mukaan. Pääomatulo-osuuden suuruutta koskeva vaatimus on esitettävä ennen verotuksen päättymistä, ja sitä voidaan myös muuttaa verotuksen päättymiseen asti, joten kun verotuspäätös aikanaan saapuu, olisi ennen verotuksen päättymistä syytä vielä harkita uudelleen, oliko tehty valinta perusteltu. Valinta edellyttää aina tapauskohtaista selvitystä ja laskentaa.

Pääomatuloksi katsotaan aina kuitenkin vähintään määrä, mikä vastaa maatalouden varoihin kuuluneiden arvopapereiden luovutusvoittoja.

Lisäksi on syytä muistaa, että maatalouden pakolliset MYEL-eläkevakuutusmaksut voidaan vähentää joko maatalouden tulosta tai maataloudenharjoittajan tai tämän puolison henkilökohtaisella esitäytetyllä veroilmoituksella. Pakollisten vakuutusmaksujen vähentämistä koskevaa kysymystä on syytä miettiä samassa yhteydessä, kun pääomatulo-osuusprosenttia harkitaan.

Esimerkki: Matti Maanviljelijän maatalouden nettovarat olivat 84 000 euroa 31.12.2019. Palkkoina Matti oli vuonna 2020 maksanut erilaisista maataloustöistä tilan ulkopuolisille työntekijöille 2 500 euroa ja samassa taloudessa asuvalle pojalleen Sepolle 500 euroa.

Pääomatulo-osuuden laskennassa Matin maatalouden nettovarallisuuteen lisätään 30 prosenttia 3 000 eurosta eli 900 euroa.

Matin maatalouden verotettava tulo on 25 000 euroa. Tästä on pääomatuloa 20 % x (84 000 + 900) eli 16 980 euroa, jolloin ansiotulo-osuudeksi jää 8 020 euroa. Jos Matti valitsee pääomatulo-osuuden 10 prosentin mukaan laskettavaksi, pääomatuloa on 8 490 euroa ja ansiotuloa 16 510 euroa. Ko. tulotasolla laskentaprosentin edullisuus riippuu kunnallisveron ja kirkollisveron suuruudesta.

Verovuoden 2020 aikana maksetut maatalouden ennakonpidätyksen alaiset palkat ilmoitetaan erikseen sivulla 4 kohdassa 13. Palkkaa on myös ennakonpidätyksessä huomioitujen luontoisetujen arvo. Palkat tulee ilmoittaa kokonaisuudessaan, sillä verottaja laskee viran puolesta maksetuista palkoista nettovarallisuuteen lisättävän osan.

Maataloutta harjoittavien puolisoiden pääomatulo-osuus jaetaan heidän nettovarallisuusosuuksiensa suhteessa. Ansiotulo-osuus jaetaan puoliksi, mikäli muuta selvitystä ei esitetä.

Yleensä on edullisinta, että verotettava ansiotulo on kummallakin puolisolla yhtä suuri. Tarkemmissa laskelmissa on kuitenkin muistettava ottaa huomioon myös muut kuin maatalouden ansiotulot sekä ansiotuloista tehtävät vähennykset.

KHO 27.9.1999/258 (1999:56): Aviopuolisot oli tuomittu avioeroon 11.12.1996 ja he olivat jo sitä ennen muuttaneet erilleen. Tuloverolain 7 §:n mukaan heihin ei verovuonna 1996 voitu soveltaa aviopuolisoita koskevia säännöksiä. Näin ollen myöskään yrittäjäpuolisoita koskevan tuloverolain 14 §:n nojalla yritystulon ansiotulo-osuutta ei voitu jakaa puolisoiden kesken. Verovuosi 1996.

Tappion voi myös vaatia vähennettäväksi kokonaan tai osittain pääomatuloista. Pääomatulosta vähennettävä tappio jaetaan puolisoille työpanosten suhteessa sen mukaan, mitä on ilmoitettu sivulla 2 osassa 4 kohdassa Työskentely maataloudessa (prosenttiosuus).

Jos pääomatuloja ei ole lainkaan tai ne eivät riitä tappion vähentämiseen, syntyy alijäämä, joka vähennetään alijäämähyvityksenä ansiotulosta menevästä verosta.

Vähennettäväksi vaadittavan tappion määrä on syytä laskea tarkkaan, sillä jos verovuoden tappiota ei saa kokonaan vähennettyä pääomatuloista tai alijäämähyvityksenä ansiotulosta menevästä verosta, Verohallinto muuttaa tappion pääomatulolajin tappioksi, joka on vähennettävissä seuraavan kymmenen vuoden aikana vain pääomatuloista.

Tappio vähennetään pääomatuloista vain, jos molemmat puolisot vaativat sitä. Ainoastaan luonnollinen henkilö tai kuolinpesä voi vaatia, että tappio vähennetään pääomatuloista.

Jos tappion vähentämistä verovuoden pääomatuloista ei ole vaadittu, Verohallinto vahvistaa tappion maatalouden tulolähteen tappioksi. Vahvistetun tappion voi vähentää seuraavien 10 vuoden aikana maatalouden tuloksesta, mutta ei enää pääomatuloista. Jos lopettaa maatalouden harjoittamisen, voi kuitenkin poikkeuksellisesti vähentää vahvistetun tappion pääomatuloista.

Usein verovelvolliselle on edullista pyytää tappion vähentämistä pääomatuloista veroilmoituslomakkeen 2 sivulla 2 kohdassa 3, sillä monilla maataloudenharjoittajilla on metsätalouden pääomatulona verotettavia puun myyntituloja, joista tappio on vähennettävissä seuraavien kymmenen vuoden aikana.

Jos verottaja katsoo maatalouden harjoittamisen harrastusluonteiseksi toiminnaksi, tappiota ei vahvisteta eikä sitä voi vähentää pääomatuloista.

(tarvitaan mm. lisävähennyksen laskennassa)

Kotimaan päivärahat:
- matkan kesto yli 6 tuntia 20 e
- matkan kesto yli 10 tuntia 43 e

Kilometrikorvaus: 0,43 e/km

Tuomo Lindholm, verojuristi

Artikkeli on julkaistu 15.1.2021.